Paidan kääntäjä

Jos puku tekee miehen niin mikä tekee naisen? Mekko ja kiharat? Auts. Korkokengät ja huulipuna? Parempi. Itseluottamus ja karisma? Kuumaa. Sydän ja sielu. Touché.

Tätä kirjoittaessani katselen ammattiin valmistuvien nuorten ilakointia koulun pihalla. Karismabongarille, kiviä liian suurilla kiiltonahkakengillä potkiskeleva nuori, on mielenkiintoista seurattavaa. Valmistujaispäivänä jokaisesta tytöstä tulee ainakin hetkeksi nainen, joka kantaa mekkonsa ylpeydellä ja odottaa ystävällisesti jonossa vuoroaan. Pojista kuoriutuu ovet avaavia, laukkuja kantavia herrasmiehiä, jotka nauttivat saadessaan tehdä niin. Karismatutkani lepää tässä näytöksessä.

Karisman näkökulmasta vaatteilla ei ole niinkään suurta merkitystä. Olen tavannut useita vakuuttavia karismajumalia, ja uskokaa, niissä tilanteissa ei ole solmioon katseltu. Sitä vastoin, huomio kiinnittyy ihan muihin seikkoihin. Ammattiin valmistuvat toimikoon nyt otoksena. Kävelytyyli: tikuttaako tyyppi vai harppooko. Hapuillen vai määrätietoisesti. Laahustaen vai lentäen. Sanaton viestintä: onko kädet taskussa versus käsiä vispaten. Katse alas, katse uutta kohti eteenpäin. Käytös: katsooko silmiin, harhaileeko katse, ehkä ujosti kulmain alta? Seisooko ryhmässä muita lähellä vai pitääkö hajurakoa. Tavat: sovittaako eleensä ja tahtinsa muiden mukaiseksi vai haluaako vetää omaa show’taan.

Nopea otanta todistaa, että useimmilla nuorilla on kaikki edellytykset karisman jatkokehittämiselle. Toivottomia tapauksia ei ole, ja mitä nuorempana kiinnittää asiaan huomiota, sen lähemmäs jumalastetta on mahdollista päästä. Tietoinen huomion kiinnittäminen sanattomaan viestintään on alku myös oman brändin luomisessa. Henkilöbrändin tärkeimmät aseet ovat samat kuin Fazerin sinisellä: aitous ja tuoreus.

Inhimillisyys on henkilöbrändin a ja o. Siksi kannattaa pukea paita joskus väärinpäin töihin.
Inhimillisyys on henkilöbrändin a ja o. Siksi kannattaa pukea paita joskus väärinpäin.

Aitoutta, mikäli se määritellään teeskentelemättömyydeksi, voi harjoitella niin, että kokeilee asteittain vähentää suodattimia. Tämä kannattaa aloittaa omista vahvuuksista. Otetaan esimerkiksi tunteikkuus. Tunteikkaan ihmisen on mahdotonta piilotella tunneryöppyjään ilman, että menettää osan luontaisesta karismastaan. Toki tunteikkuutta voi ja kannattaa yrittää jonkin verran hillitä, uskottavuuden nimissä. Kun herkkyyden itkuun ja nauruun ymmärtää vahvuudeksi voi sitä huoletta käyttää karisman rakennusaineena. Karisma lähtee täydellisestä läsnäolosta sekä kyvystä välittää myötätuntoa muille. Kestävän karisman luomisessa ei auta puku eikä mekko. Kyse on paljon enemmästä. Siitä, mitä pinnan alla on.

Jos haluatte testata oman karismanne astetta, tehkää kuten minä. Laittakaa paita väärinpäin töihin ja näette kiinnittyykö huomio pesulappuun vai karismaanne. Tämän postauksen kuva kertoo karun totuuden. Jumaluuteen on allekirjoittaneellakin vielä pitkä, pitkä matka.

Tervetuloa seuraamaan karismabongarin arkea

Karisma tuo tavoiteltu, joillekuille elinikäiseksi mysteeriksi jäävä houkutin, toimii juonena ja punaisena lankana sekä innoittajana tämän blogin postauksissa. Karisma on kiinnostava ilmiö. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, sillä sen tunnistaminen ei ole lasten leikkiä. Asialle vihkiytyneenä olen sitä mieltä, että karismatutkan virittelyyn vierähtää aloittelijalla kymmeniä kuita, raskaaseen sarjaan pääsy vaatii puolestaan eliniän. Valmiiksi tutkan kalibrointia ei saa koskaan.

Tähän saakka olen päässyt. Puolet tapauksista on helppoja. Niissä karisman tunnistaa noin puolentoista minuutin mittaisen kohtaamisen aikana. Tätä tapahtuu viikoittain.

Toisesta puoliskosta puolet on niitä, joiden karisma pulpahtaa pintaan vasta, kun tehdään yhdessä jotain sellaista, jossa toinen on kotikentällään. Tämän huomasin esimerkiksi vuonna 1999 ollessamme suurella poppoolla juhannuksen vietossa Rovaniemen takametsissä. Karismahäläri syttyi päässäni yhtä aikaa liekin kanssa, jonka tuttavani puhalsi puusaunan kiukaaseen.

Loppujen neljänneksen osalta tutkaa täytyy viritellä hienosäädöille, sillä tämän laadun karisma tulee esiin yllättäen ja pyytämättä. Sen havaitsee vain kyttäyksen tuloksena, mutta kun sen vihdoin saa houkutelluksi esiin, on olo kuin siivouspäivänä: typertynyt mutta riemukas. Näin kävi viimeksi vuosi sitten erään harrasteryhmän päättäjäisissä. Siellä vuosia nuivana pitämäni henkilön karisma puhkesi hetkeksi kukkaan nauttiessamme suussa sulavaa jälkiruokahöttöä.

Lavakarisman tunnistaa helposti, sekään ei tosin synny tyhjiössä. Kuva: Emilia Ponkala
Lavakarisman tunnistaa helposti, sekään ei tosin synny tyhjiössä. Kuva: Emilia Ponkala

Sosiaalinen media luo hienot puitteet oman karisman esiintuomiselle. Sanotaan, ettei karismaa voi tehdä. Kyllä sen voi, tai sitten laajan kenttätutkimukseni tulokset eivät ole yleistettävissä. Väitän, että verkkokarisman ainakin voi tehdä tietoisesti. Se lähtee tietoisesta ja johdonmukaisesta viestinnästä sekä itsensä brändäyksestä. Mikä taas edellyttää tutkimusmatkaa omaan persoonaan.

Karismasta on tehty myös väitöskirja. Tutkija Tuomo Takala kuvailee karismaa tiettyjen ihmisten harvinaiseksi luonteenpiirteeksi, jossa yhdistyvät viehkeys, ylenpalttisuus, mielentyyneys, mystiikka, positiivinen energia, viehätysvoima ja sähköisyys. Jos karisma usein yhdistetäänkin johtajuuteen, ei johtajuus takaa karisman olemassaoloa, mutta molempia niitä voi oppia.

Tervetuloa mukaan kehittelemään karismateorioita, jotka saavat kehyksensä tässä blogissa henkilöbrändäyksen, viestinnän sekä opettajuuden oppituoleista. Voit lähteä liikkeelle esimerkiksi täältä!