Hyvä profiilikuva antaa ryppyjen näkyä

Koska henkilöbrändini on rakennettu opetus-, verkostoitumis- sekä uranluontitarkoituksiin tuli uuden kuvan luoda minusta persoonallista asiantuntijamielikuvaa. Hovikuvaajani Panu Pohjola onnistui mielestäni hyvin, vai mitä mieltä olet?

Kävin muutama päivä sitten kampaajalla ja mikä onkaan parempi hetki leiskauttaa itsestään uudet brändikuvat? Koska henkilöbrändini on rakennettu opetus-, verkostoitumis- sekä uranluontitarkoituksiin tuli uuden kuvan luoda minusta persoonallista asiantuntijamielikuvaa. Hovikuvaajani Panu Pohjola onnistui mielestäni hyvin, vai mitä mieltä olet?

Henkilöbrändi
Hyvä brändikuva tuo esille kuvattavan olemuksen ja karisman. Lisäksi sen tulee sopia käyttötarkoitukseensa. By Panu Pohjola

Minulta kysellään paljon siitä, millainen on hyvä ja toimivin profiilikuva erilaisissa some-alustoissa, kuten LinkedIn:ssa, Facebookissa tai Twitterissä. Vastaus on kaksinapainen ja liittyy siihen, mitä tavoitetta varten henkilön brändi on rakennettu ja mihin kuvia on tarkoitus käyttää. Kansainvälistä uraa luovan myyntitykin ja harrastebloggaajan henkilöbrändejä rakennetaan eri tarkoituksia varten. Siinä missä toiselle tärkeätä on tuoda esille asiantuntevan innovaattorin imagoa, haluaa toinen vahvistaa helposti lähestyttävän ryhmäpelaajan mainetta.

Koska Panu on ottanut minusta paljon kuvia, sujuivat kuvaukset ripeästi. Otimme puolessa tunnissa parisataa ruutua, joista muutaman editoimme saman tien. Ennen kuvauksia keskustelimme kuvien käyttötarkoituksesta, brändi-identiteetistäni ja tsekkailimme yhdessä hyviä esimerkkejä, joita kokosinkin sinulle Pinterestiin. Myös hakusana head shot toimii! Must juttu, jota kuvien tuli ilmentää, olivat luonnollisuus ja huumorintaju, jotka ovat osa brändiäni. Aiemmassa postauksessani olen kirjoittanut siitä, kuinka aitous ja luonnollisuus ovat osa jokaista henkilöbrändiä – kannattaa pitää mielessä myös profiilikuvia otettaessa.

Lähikuva on ehdoton killeri sosiaalisessa mediassa. Pienikokoisen profiilikuvan on oltava mieleenpainuva ja selkeä. Rintakuvan etuna on myös se, ettei jokaista pukeutumiseen liittyvää yksityiskohtaa tarvitse pohtia erikseen. Käsien asento on aina haasteellinen. Niiden ristiminen rinnalle voi antaa liian pomottavan kuvan, käsi lantiolla on tuttu muotikuvista ja tumput suorina sivuilla… Noh, ei välttämättä paras mahdollinen työnhakuun :/

Yksinkertainen yläosa vähillä asusteilla on omalla kohdallani toimivin. Meikin on hyvä olla hillitty, hyvä pohja on tärkein (myös miehillä)! Huulipunan ja silmämeikin osalta sanoisin, että omin tyyli toimii. Silmälasit jättäisin pois, elleivät ne ole huipputyylikkäät tai osa henkilön imagoa. Erityisen tärkeätä on se, että malli tuntee olonsa mukavaksi kuvattaessa. Tätä edesauttavat tyylikäs kampaus ja meikki sekä kuvaajan kannustus & kokeileva asenne. Jos siis mielessäsi on hankkia kunnon profiilikuvat, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen!

Kuvissa en halunnut hymyillä liiaksi (ammattimaisuus). Uteliaisuus, pinnan alla kupliva into ja sanavalmius piti näkyä ja siksi silmät ja suun asento olivat keskeisessä osassa tätä kuvaa otettaessa. Myös kuvakulmaa vaihtelimme useaan otteeseen, halusimme välttää ylpeätä asetelmaa (leuka liian ylhäällä) ja alentuvaa (ylhäältä alaspäin otettua, selfie-tyyppistä) kuvaa. Karisman piti pursuta ulos kuvista!

Somen profiilikuvista voi muuten bongailla merkkejä karisman olemassaolosta. Uudesta kuvastani saadun palautteen perusteella monet kiinnittivät huomiota silmäryppyihini! Katleena Kortesuon Karisman käsikirjasta löytyi ohjeita karisman esiintuomiseksi, pidän itse erityisesti viimeisestä kohdasta:

  1. Karismaattisen ihmisen ei tarvitse olla nätti, vaan näkyvä.
  2. Lisää pukeutumiseesi särmä – erikoiset kengät, kravaatti tai huulipuna, persoonasi mukaan.
  3. Pidä huolta itsestäsi – hiukset, kynnet, vaatteet!
  4. Ikä saa näkyä – rakasta siis ryppyjäsi!

Periscope tuo henkilöbrändin iholle

Somekieli on aliarvostettua. Hashtageilla, emoji-kuvilla tai lyhenteillä pelaaminen ei ole lähellekään niin helppoa kuin luulisi. Twitteriä aikanaan opetellessani, tulivat mieleen yliopiston venäjänkielen tunnit. Verta, hikeä ja kyyneleitä. Niin, ja sen #picoftheday:n keksiminen arjen harmaasta massasta. Huoh. 

Henkilöbrändi on yritys, joka myy, markkinoi, viestii, kehittää, suunnittelee ja tuottaa. Haastavaa ei enää ole digitaalisten kanavien käyttö. Myös kiinnostavan sisällön tuottaminen on usein kiinni vain mielikuvituksesta. Vaikeinta on erottua massasta. Tällä hetkellä opiskelen kovassa nousussa olevan Periscope-sovelluksen (Twitterin live- videostriimaus –sovellus) saloja. Kyseessä on jokanaisen tai –miehen oma Iholla-sarja. Sovelluksesta osaavasti on kirjoittanut Someworksin Peetu Heikkinen. 

Koska koulusta ei enää valmistuta elinikäiseen virkaan, on oman osaamisen esilletuonti arvossaan. Suomessa tehdyn rekrytointitutkimuksen mukaan 81 % yrityksistä käyttää somea apuna rekrytoinnissa ja harrastavat nk. suorahakua. Työnantajat etenkin myynti-, markkinointi- ja viestintäaloilla haluavat työntekijöitä, joilla on hyvä maine, verkostoja ja sitä kautta vaikutusmahdollisuuksia. Jos et ole sydänkirurgi, lastentarhan opettaja tai toimi jossakin muussa nollaprosentin työttömyyslukua edustavassa ammatissa, niin rupeahan hommiin.

Abigail Keenan Unsplash
Periscope -livestriimaussovellus tuo henkilöbrändit arkiaskareineen lähelle. Kuva: Abigail Keenan/ Unsplash.

Osaamisen esilletuontiin tarvittavan brändin rakentaminen ei ole tähtitiedettä. Tarvitaan määrätietoisuutta, itsetuntemusta sekä jokin osaaminen/vahvuus. Henkilöbrändäystä pohtiessa kyselen itse usein: Mikä tekee brändistä unohtumattoman? Miksi joku on vastustamattoman hyvää seuraa? Kuinka karisma muutetaan menestykseksi? Mikä on suurin este vastustamattoman henkilöbrändin luomiselle?

Takaisin Periscopeen. Henkilöbrändi -maailmasta voisin vinkata pirteitä livestriimauksia paukuttelevasta someasiantuntijasta. Webinaari-kuningattarena tunnetun Kimra Lunan karisma koskettaa. Siniset hiukset, tatuoinnit ja muut ulkonäköön liittyvät seikat ovat vain osa valovoimaista ja monikanavaista kokonaisuutta. Minuun Kimrassa puree pirteys, aitous, lähestyttävyys sekä omalaatuinen viestintätyyli. Eikun Periscopea lataamaan! 

Muista hengittää

Minua haastateltiin radioon aiheesta henkilöbrändäys. Entisen vartionjohtajan tomeruudella valmistautuminen tähän alkoi pari tuntia ennen h-hetkeä. Vaikka haastattelun antamisen prosessi on minulle kohtuullisen selkeä, päätin tällä kertaa suoriutua siitä Oprah-tyyliin. Sen sijaan, että olisin keskittynyt sisällöllisen knoppitiedon kertaamiseen, päätin olla hyvä, selkeä ja hauska haastateltava. Onhan osa karismaattista brändiä myös julkisten esiintymistilanteiden suvereeni hallinta.

Kaivelin oppaita, analysoin pari korkean profiilin tv-haastattelua ja kampasin tukan. Juuri ennen haastattelua kertasin mielessäni oppeja.

  1. Puhu selkeitä ja lyhyitä lauseita, max 4/puheenvuoro.
  2. Ilmehdi vaikka ollaankin radiossa – muuten kuulostaa tylsältä.
  3. Kerro vähintään yksi hauska esimerkki tai anekdootti.
  4. Älä käytä tehokeinoina ironiaa tai sarkasmia – toimii vain, kun tuntee vastaanottajan.
  5. Muista hengitellä – mieluiten silloin, kun mikki ei ole sinun suussasi.

Ainoa kohta, jota muistin noudattaa, oli nelonen ja senkin tein puolihuomiossa käänteisesti. Onneksi toimittaja sai kuitenkin materiaalia noin kokopitkän elokuvan verran. Haastattelun lopputulosta en ole vielä kuullut. Brändini onneksi Ylen toimittajat ovat paitsi taitavia editoimaan myös tekemään taikoja.

Brändin luominen on kovaa työtä ja pohjautuu henkilökohtaisiin vahvuuksiin.
Brändin luominen on kovaa työtä ja pohjautuu henkilökohtaisiin vahvuuksiin.

Henkilöbrändi ei ole toimiva ellei se kestä myös pieniä takapakkeja. Sen luomisessa lähdetään liikkeelle vahvuuksista ja niiden johdonmukaisesta esiintuomisesta. Aito henkilöbrändi johdetaan loppuviimein aina henkilökohtaista arvoista ja usein tavoitteena on oman intohimon muuttaminen tuottavaksi ammatiksi. Tämä vaatii aikaa, itsetutkiskelua sekä joskus rajuakin rajaamista. Brändin tekeminen on kovaa työtä.

Mikäli brändin perustus on vahva, ei poikkeama laadituista suunnitelmista suista raiteilta. Päinvastoin, se voi antaa tilaa jollekin uudelle. Vai oletteko koskaan ennen kuulleet neljän minuutin radiohaastattelua, jossa haastateltava ei hengitä kertaakaan?

Paidan kääntäjä

Jos puku tekee miehen niin mikä tekee naisen? Mekko ja kiharat? Auts. Korkokengät ja huulipuna? Parempi. Itseluottamus ja karisma? Kuumaa. Sydän ja sielu. Touché.

Tätä kirjoittaessani katselen ammattiin valmistuvien nuorten ilakointia koulun pihalla. Karismabongarille, kiviä liian suurilla kiiltonahkakengillä potkiskeleva nuori, on mielenkiintoista seurattavaa. Valmistujaispäivänä jokaisesta tytöstä tulee ainakin hetkeksi nainen, joka kantaa mekkonsa ylpeydellä ja odottaa ystävällisesti jonossa vuoroaan. Pojista kuoriutuu ovet avaavia, laukkuja kantavia herrasmiehiä, jotka nauttivat saadessaan tehdä niin. Karismatutkani lepää tässä näytöksessä.

Karisman näkökulmasta vaatteilla ei ole niinkään suurta merkitystä. Olen tavannut useita vakuuttavia karismajumalia, ja uskokaa, niissä tilanteissa ei ole solmioon katseltu. Sitä vastoin, huomio kiinnittyy ihan muihin seikkoihin. Ammattiin valmistuvat toimikoon nyt otoksena. Kävelytyyli: tikuttaako tyyppi vai harppooko. Hapuillen vai määrätietoisesti. Laahustaen vai lentäen. Sanaton viestintä: onko kädet taskussa versus käsiä vispaten. Katse alas, katse uutta kohti eteenpäin. Käytös: katsooko silmiin, harhaileeko katse, ehkä ujosti kulmain alta? Seisooko ryhmässä muita lähellä vai pitääkö hajurakoa. Tavat: sovittaako eleensä ja tahtinsa muiden mukaiseksi vai haluaako vetää omaa show’taan.

Nopea otanta todistaa, että useimmilla nuorilla on kaikki edellytykset karisman jatkokehittämiselle. Toivottomia tapauksia ei ole, ja mitä nuorempana kiinnittää asiaan huomiota, sen lähemmäs jumalastetta on mahdollista päästä. Tietoinen huomion kiinnittäminen sanattomaan viestintään on alku myös oman brändin luomisessa. Henkilöbrändin tärkeimmät aseet ovat samat kuin Fazerin sinisellä: aitous ja tuoreus.

Inhimillisyys on henkilöbrändin a ja o. Siksi kannattaa pukea paita joskus väärinpäin töihin.
Inhimillisyys on henkilöbrändin a ja o. Siksi kannattaa pukea paita joskus väärinpäin.

Aitoutta, mikäli se määritellään teeskentelemättömyydeksi, voi harjoitella niin, että kokeilee asteittain vähentää suodattimia. Tämä kannattaa aloittaa omista vahvuuksista. Otetaan esimerkiksi tunteikkuus. Tunteikkaan ihmisen on mahdotonta piilotella tunneryöppyjään ilman, että menettää osan luontaisesta karismastaan. Toki tunteikkuutta voi ja kannattaa yrittää jonkin verran hillitä, uskottavuuden nimissä. Kun herkkyyden itkuun ja nauruun ymmärtää vahvuudeksi voi sitä huoletta käyttää karisman rakennusaineena. Karisma lähtee täydellisestä läsnäolosta sekä kyvystä välittää myötätuntoa muille. Kestävän karisman luomisessa ei auta puku eikä mekko. Kyse on paljon enemmästä. Siitä, mitä pinnan alla on.

Jos haluatte testata oman karismanne astetta, tehkää kuten minä. Laittakaa paita väärinpäin töihin ja näette kiinnittyykö huomio pesulappuun vai karismaanne. Tämän postauksen kuva kertoo karun totuuden. Jumaluuteen on allekirjoittaneellakin vielä pitkä, pitkä matka.

Tervetuloa seuraamaan karismabongarin arkea

Karisma tuo tavoiteltu, joillekuille elinikäiseksi mysteeriksi jäävä houkutin, toimii juonena ja punaisena lankana sekä innoittajana tämän blogin postauksissa. Karisma on kiinnostava ilmiö. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, sillä sen tunnistaminen ei ole lasten leikkiä. Asialle vihkiytyneenä olen sitä mieltä, että karismatutkan virittelyyn vierähtää aloittelijalla kymmeniä kuita, raskaaseen sarjaan pääsy vaatii puolestaan eliniän. Valmiiksi tutkan kalibrointia ei saa koskaan.

Tähän saakka olen päässyt. Puolet tapauksista on helppoja. Niissä karisman tunnistaa noin puolentoista minuutin mittaisen kohtaamisen aikana. Tätä tapahtuu viikoittain.

Toisesta puoliskosta puolet on niitä, joiden karisma pulpahtaa pintaan vasta, kun tehdään yhdessä jotain sellaista, jossa toinen on kotikentällään. Tämän huomasin esimerkiksi vuonna 1999 ollessamme suurella poppoolla juhannuksen vietossa Rovaniemen takametsissä. Karismahäläri syttyi päässäni yhtä aikaa liekin kanssa, jonka tuttavani puhalsi puusaunan kiukaaseen.

Loppujen neljänneksen osalta tutkaa täytyy viritellä hienosäädöille, sillä tämän laadun karisma tulee esiin yllättäen ja pyytämättä. Sen havaitsee vain kyttäyksen tuloksena, mutta kun sen vihdoin saa houkutelluksi esiin, on olo kuin siivouspäivänä: typertynyt mutta riemukas. Näin kävi viimeksi vuosi sitten erään harrasteryhmän päättäjäisissä. Siellä vuosia nuivana pitämäni henkilön karisma puhkesi hetkeksi kukkaan nauttiessamme suussa sulavaa jälkiruokahöttöä.

Lavakarisman tunnistaa helposti, sekään ei tosin synny tyhjiössä. Kuva: Emilia Ponkala
Lavakarisman tunnistaa helposti, sekään ei tosin synny tyhjiössä. Kuva: Emilia Ponkala

Sosiaalinen media luo hienot puitteet oman karisman esiintuomiselle. Sanotaan, ettei karismaa voi tehdä. Kyllä sen voi, tai sitten laajan kenttätutkimukseni tulokset eivät ole yleistettävissä. Väitän, että verkkokarisman ainakin voi tehdä tietoisesti. Se lähtee tietoisesta ja johdonmukaisesta viestinnästä sekä itsensä brändäyksestä. Mikä taas edellyttää tutkimusmatkaa omaan persoonaan.

Karismasta on tehty myös väitöskirja. Tutkija Tuomo Takala kuvailee karismaa tiettyjen ihmisten harvinaiseksi luonteenpiirteeksi, jossa yhdistyvät viehkeys, ylenpalttisuus, mielentyyneys, mystiikka, positiivinen energia, viehätysvoima ja sähköisyys. Jos karisma usein yhdistetäänkin johtajuuteen, ei johtajuus takaa karisman olemassaoloa, mutta molempia niitä voi oppia.

Tervetuloa mukaan kehittelemään karismateorioita, jotka saavat kehyksensä tässä blogissa henkilöbrändäyksen, viestinnän sekä opettajuuden oppituoleista. Voit lähteä liikkeelle esimerkiksi täältä!