Korkeakouluopiskelija, brändää osaamisesi!

Oman osaamisen esilletuonti, sen markkinointi ja tuotteistus kiinnostavat yhä useampia valmistumisvaiheen opiskelijoita. Tämän todistavat tuoreet, joskin osin omaan kirjanpitooni, perustuvat luvut.

Mainokset

Henkilöbrändäys voi olla sanana kulunut, mutta itse aihe ei. Oman osaamisen esilletuonti, sen markkinointi ja tuotteistus kiinnostavat yhä useampia valmistumisvaiheen opiskelijoita. Tämän todistavat tuoreet, joskin osin omaan kirjanpitooni, perustuvat luvut.

Vuoden 2015 kesällä toteutin aiheesta kesäkurssin nimellä ”Henkilöbrändäys ja sosiaalinen media”. Kurssia markkinoitiin Lapin ammattikorkeakoulussa muutamaa virallista kanavaa lukuun ottamatta lähinnä suusta suuhun menetelmällä. Väliin pohdittiin jopa, josko tarvittavat 15 paikkaa saadaan täytettyä. Kurssille halajavia oli lopulta 86, mutta vain 30 mahtui mukaan, läpäisyaste 99 prosentin luokkaa.

Tänä vuonna kurssia tarjottiin kahdella eri osaamisalalla Lapin ammattikorkeakoulussa otsikolla ”Minäkö Brändi? Näy, kuulu ja vaikuta verkossa”. Kurssia markkinoitiin jälleen osana laajempaa kesäkurssitarjotinta lähinnä koulun omissa kanavissa. Uskoin opiskelijoiden löytävän hyödyllisen aiheen piiriin ilman laajamittaista kampanjointiakin. Olin oikeassa. Kesäkursseilleni ilmoittautui hakuajan puitteissa yhteensä 90 opiskelijaa. Sen jälkeenkin olen vastannut 27 tiedusteluun, moni oli huomannut kurssin liian myöhään.

_MG_9019_1
Henkilöbrändi on olennainen työkalu korkeakouluopiskelijalle oman osaamisensa markkinoinnissa. Kuva: Emilia Ponkala

Opiskeluvaiheessa luodun henkilöbrändin käyttömahdollisuudet ovat eittämättä moninaiset. Brändistä on hyötyä työ- ja harjoittelupaikkojen löytämisessä, verkostoitumisessa sekä tulevaisuudessa tarvittavien taitojen omaksumisessa. Kokemukseni mukaan henkilöbrändin luomisessa haastavinta on alku: oman osaamisen tunnistaminen. Millainen on koulutuksen, harrastusten ja työ-/elämänkokemusten kautta syntynyt osaamiskertymä? Mistä osasista asiantuntijuus koostuu ja kuinka sitä voisi kehittää? Kuinka erottautua muista? Esimerkiksi muotoilija Mikael Korpela yhdistää kotisivuillaan CV:n, portfolion ja vapaaehtoistyön. Videoekspertti Satu Suomi puolestaan markkinoi osaamistaan vahvuuksilleen varaten, videoiden avulla.

Mikäli aikoo edetä oman osaamisen hyödyntämisen korkeimmalle tasolle – osaamisen tuotteistukseen, on olennaista erottautuminen. Kannattaakin pohtia oman brändin käyttötarkoitusta ja tavoitetta. Kenelle viestii, mitä ja minkä vuoksi? Mikäli tarkoituksena on työnhaku, voi stabiili CV-portfolio riittää, kunhan sen yhdistää aggressiivisempaan some-kampanjointiin tarpeen vaatiessa. Oman osaamisen kautta syntyneiden tuotteiden muuttaminen rahaksi vaatiikin sitten järeämpiä keinoja markkinointiviestinnän ja (digitaalisen) myynnin maailmasta. Kallistuipa oma tavoite kumpaan tahansa päähän tuota jatkumoa, kannattaa viestinnän onnistumista myös mitata.

Samalla, kun toivotan uudet opiskelijat tervetulleiksi brändäyksen kiinnostavaan maailmaan, muistutan kaikkia lukijoita brändäyksen olennaisimmista ja samalla huojentavista periaatteista:

  1. jokaisella (korkeakouluopiskelijalla) on osaamista, jonka voi tehdä näkyväksi
  2. henkilöbrändin tunnettuus/vaikuttavuus riippuu siitä kuinka lujasti ja johdonmukaisesti sen eteen itse työskentelee.

Antoisaa matkaa omien vahvuuksiesi maailmaan!

Mokaa – koska olet sen arvoinen!

Olen sitä mieltä, että (karismavajeen lisäksi) meitä suomalaisia vaivaa mokavajeen tila. Jälkikasvun tiet on siloteltu pettymysten pelossa. Työpaikoilla mokia vältellään niin, että siinä kärsii jo luovuuskin. Johdon hokemat: ”ajatelkaa laatikon ulkopuolelle”, ”innovoikaa” ja ”nähkää tulevaisuuteen”, kiteytyvät kaikki yhteen ongelmaan. Mitä jos menee metsään?

Somessa mahdolliset mokat leviävät nopeasti, joten siellä mokailu on vallan noloa. Henkilöbrändille sosiaalisuus mediassa on kuitenkin välttämättömyys. Henkilöbrändi on mediayritys. Näissä yksityisissä hikipajoissa suolletaan tauotta tekstiä, kuvaa ja videota etikettivirheitä kammoten. Twitter- seuraajien, uskollisten blogilukijoiden, tuoreimpien Facebook-yhteisöjen, Instagram-rullan täppäilijöiden, oleellisten LinkedIn-kontaktien ja Snapchatin selfievideopätkien kuluttajien palveleminen pitää sisällään tunteja suunnittelua, tykkäilyä, jakamista, seuraamista, vastaamista, ideointia, tiedon etsintää, kuvaamista ja lataamista. Sekä mokapeljäntää: ”Mitähän ne nyt tän postauksen myötä musta miettii, etteivät vaan luulisi, että teen tätä ekaa kertaa.”

Omalla kohdallani mokat somessa ovat jääneet vielä harmittomiksi. Linkkien poisjäänti postauksista, bingaus pingauksen sijaan, kielioppivirheet ja alun haparoiva tviittailu ovat pahimpia tähänastisia, jos poislasketaan muutamien kuukausien selittämätön blogihiljaisuus. Pari kertaa aktivoiviksi tarkoitetut kysymykseni ovat jääneet vaille vastaajia – sekin on kiusallista. Olen myös yrittänyt ottaa opikseni muiden mokista (löytyy esimerkiksi #somemokat –hashtagilla).

Mokapelkuruus estää aitouden ja suitsii luovuutta. Paras moka on se opettavainen. (Kuva: Panu Pohjola @forestgrapher)
Mokapelkuruus estää aitouden ja suitsii luovuutta. Mokia ei pitäisi katsella suurennuslasilla. (Kuva: Panu Pohjola)

Mokailu on asennekysymys. Sanotaan, että moka on lahja. ”Jäät ainakin niitten mieliin”- lohduttavat läheiset. Kahlasin taas läpi muutamia henkilöbrändäyksen ytimeen porautuvia blogeja, kuten Fonectan ja Kuulu.fi:n. Myös aiemmista postauksistani sekä slideshare-esityksestäni löytyy hyviä vinkkejä niin brändin rakentamiseen kuin ylläpitoonkin. Helpommalla voit kuitenkin päästä jos mokaat oikein kunnolla – ja opit kantapään kautta. Siihen kokosin teille ohjeet, ollos hyvä!

  1. Häslää ja #tagaa joka tuutissa vaikket osaisi etikettiä tai kielioppia. Aloita esimerkiksi tviittisi kertomalla lastesi päivän kuulumiset.
  2. Päivitä silloin kun itse haluat – äläkä aseta minkään valtakunnan tavoitteita.
  3. Ethän pingaa, suosittele, tykkää tai kehu muita. Äläkä ainakaan anna mitään hyödyllistä ilmaiseksi!
  4. Yritä tehdä kaikki itse, ja mielellään automatisoidusti, American Airlinesin tyyliin.
  5. Vältä oman persoonasi esilletuontia ja käytä klisheitä aina kun mahdollista.
  6. Muista, että olet liian vanha Instailija, Snäppäilijä ja kohta Facettajakin.
  7. Jos moka kuitenkin lipsahtaa – tuhoa todistusaineisto!

Paidan kääntäjä

Jos puku tekee miehen niin mikä tekee naisen? Mekko ja kiharat? Auts. Korkokengät ja huulipuna? Parempi. Itseluottamus ja karisma? Kuumaa. Sydän ja sielu. Touché.

Tätä kirjoittaessani katselen ammattiin valmistuvien nuorten ilakointia koulun pihalla. Karismabongarille, kiviä liian suurilla kiiltonahkakengillä potkiskeleva nuori, on mielenkiintoista seurattavaa. Valmistujaispäivänä jokaisesta tytöstä tulee ainakin hetkeksi nainen, joka kantaa mekkonsa ylpeydellä ja odottaa ystävällisesti jonossa vuoroaan. Pojista kuoriutuu ovet avaavia, laukkuja kantavia herrasmiehiä, jotka nauttivat saadessaan tehdä niin. Karismatutkani lepää tässä näytöksessä.

Karisman näkökulmasta vaatteilla ei ole niinkään suurta merkitystä. Olen tavannut useita vakuuttavia karismajumalia, ja uskokaa, niissä tilanteissa ei ole solmioon katseltu. Sitä vastoin, huomio kiinnittyy ihan muihin seikkoihin. Ammattiin valmistuvat toimikoon nyt otoksena. Kävelytyyli: tikuttaako tyyppi vai harppooko. Hapuillen vai määrätietoisesti. Laahustaen vai lentäen. Sanaton viestintä: onko kädet taskussa versus käsiä vispaten. Katse alas, katse uutta kohti eteenpäin. Käytös: katsooko silmiin, harhaileeko katse, ehkä ujosti kulmain alta? Seisooko ryhmässä muita lähellä vai pitääkö hajurakoa. Tavat: sovittaako eleensä ja tahtinsa muiden mukaiseksi vai haluaako vetää omaa show’taan.

Nopea otanta todistaa, että useimmilla nuorilla on kaikki edellytykset karisman jatkokehittämiselle. Toivottomia tapauksia ei ole, ja mitä nuorempana kiinnittää asiaan huomiota, sen lähemmäs jumalastetta on mahdollista päästä. Tietoinen huomion kiinnittäminen sanattomaan viestintään on alku myös oman brändin luomisessa. Henkilöbrändin tärkeimmät aseet ovat samat kuin Fazerin sinisellä: aitous ja tuoreus.

Inhimillisyys on henkilöbrändin a ja o. Siksi kannattaa pukea paita joskus väärinpäin töihin.
Inhimillisyys on henkilöbrändin a ja o. Siksi kannattaa pukea paita joskus väärinpäin.

Aitoutta, mikäli se määritellään teeskentelemättömyydeksi, voi harjoitella niin, että kokeilee asteittain vähentää suodattimia. Tämä kannattaa aloittaa omista vahvuuksista. Otetaan esimerkiksi tunteikkuus. Tunteikkaan ihmisen on mahdotonta piilotella tunneryöppyjään ilman, että menettää osan luontaisesta karismastaan. Toki tunteikkuutta voi ja kannattaa yrittää jonkin verran hillitä, uskottavuuden nimissä. Kun herkkyyden itkuun ja nauruun ymmärtää vahvuudeksi voi sitä huoletta käyttää karisman rakennusaineena. Karisma lähtee täydellisestä läsnäolosta sekä kyvystä välittää myötätuntoa muille. Kestävän karisman luomisessa ei auta puku eikä mekko. Kyse on paljon enemmästä. Siitä, mitä pinnan alla on.

Jos haluatte testata oman karismanne astetta, tehkää kuten minä. Laittakaa paita väärinpäin töihin ja näette kiinnittyykö huomio pesulappuun vai karismaanne. Tämän postauksen kuva kertoo karun totuuden. Jumaluuteen on allekirjoittaneellakin vielä pitkä, pitkä matka.