Mokaa – koska olet sen arvoinen!

Olen sitä mieltä, että (karismavajeen lisäksi) meitä suomalaisia vaivaa mokavajeen tila. Jälkikasvun tiet on siloteltu pettymysten pelossa. Työpaikoilla mokia vältellään niin, että siinä kärsii jo luovuuskin. Johdon hokemat: ”ajatelkaa laatikon ulkopuolelle”, ”innovoikaa” ja ”nähkää tulevaisuuteen”, kiteytyvät kaikki yhteen ongelmaan. Mitä jos menee metsään?

Somessa mahdolliset mokat leviävät nopeasti, joten siellä mokailu on vallan noloa. Henkilöbrändille sosiaalisuus mediassa on kuitenkin välttämättömyys. Henkilöbrändi on mediayritys. Näissä yksityisissä hikipajoissa suolletaan tauotta tekstiä, kuvaa ja videota etikettivirheitä kammoten. Twitter- seuraajien, uskollisten blogilukijoiden, tuoreimpien Facebook-yhteisöjen, Instagram-rullan täppäilijöiden, oleellisten LinkedIn-kontaktien ja Snapchatin selfievideopätkien kuluttajien palveleminen pitää sisällään tunteja suunnittelua, tykkäilyä, jakamista, seuraamista, vastaamista, ideointia, tiedon etsintää, kuvaamista ja lataamista. Sekä mokapeljäntää: ”Mitähän ne nyt tän postauksen myötä musta miettii, etteivät vaan luulisi, että teen tätä ekaa kertaa.”

Omalla kohdallani mokat somessa ovat jääneet vielä harmittomiksi. Linkkien poisjäänti postauksista, bingaus pingauksen sijaan, kielioppivirheet ja alun haparoiva tviittailu ovat pahimpia tähänastisia, jos poislasketaan muutamien kuukausien selittämätön blogihiljaisuus. Pari kertaa aktivoiviksi tarkoitetut kysymykseni ovat jääneet vaille vastaajia – sekin on kiusallista. Olen myös yrittänyt ottaa opikseni muiden mokista (löytyy esimerkiksi #somemokat –hashtagilla).

Mokapelkuruus estää aitouden ja suitsii luovuutta. Paras moka on se opettavainen. (Kuva: Panu Pohjola @forestgrapher)
Mokapelkuruus estää aitouden ja suitsii luovuutta. Mokia ei pitäisi katsella suurennuslasilla. (Kuva: Panu Pohjola)

Mokailu on asennekysymys. Sanotaan, että moka on lahja. ”Jäät ainakin niitten mieliin”- lohduttavat läheiset. Kahlasin taas läpi muutamia henkilöbrändäyksen ytimeen porautuvia blogeja, kuten Fonectan ja Kuulu.fi:n. Myös aiemmista postauksistani sekä slideshare-esityksestäni löytyy hyviä vinkkejä niin brändin rakentamiseen kuin ylläpitoonkin. Helpommalla voit kuitenkin päästä jos mokaat oikein kunnolla – ja opit kantapään kautta. Siihen kokosin teille ohjeet, ollos hyvä!

  1. Häslää ja #tagaa joka tuutissa vaikket osaisi etikettiä tai kielioppia. Aloita esimerkiksi tviittisi kertomalla lastesi päivän kuulumiset.
  2. Päivitä silloin kun itse haluat – äläkä aseta minkään valtakunnan tavoitteita.
  3. Ethän pingaa, suosittele, tykkää tai kehu muita. Äläkä ainakaan anna mitään hyödyllistä ilmaiseksi!
  4. Yritä tehdä kaikki itse, ja mielellään automatisoidusti, American Airlinesin tyyliin.
  5. Vältä oman persoonasi esilletuontia ja käytä klisheitä aina kun mahdollista.
  6. Muista, että olet liian vanha Instailija, Snäppäilijä ja kohta Facettajakin.
  7. Jos moka kuitenkin lipsahtaa – tuhoa todistusaineisto!

Henkilöbrändi on vakuutus tulevaisuuteen

En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta en olisi millään malttanut jäädä kesälomalle. Miettikää nyt. Pop aihe, verkko täynnä kiinnostuneita opiskelijoita ja mieletön draivi päällä. Loppukeväästä mitataan opettajan turnauskestävyys, se kesti, ja vieläkin vähän kutkuttaa.

Onneksi töiden teko ei ole kiellettyä vapaa-ajalla, nykyisellään se on jopa odotusarvo. Henkilöbrändäys on aiheena nousukiidossa Suomessa ja maailmalla, eikä ilmiö vietä lomaa. Tämän ovat huomanneet luonnollisesti myös viestintäyritykset, jotka järjestävät seminaareja ja kursseja sekä somettavat 24/7 myös suvena. Tiedossa siis työntäyteinen loma.

Henkilöbrändäyksen tärkeyteen ovat hiljalleen heränneet myös julkiset koulutusorganisaatiot, kuten Lapin ammattikorkeakoulu. Tarjosimme aiheeseen liittyvän kurssin kesäopintoina. Vaikka olenkin hieman jäävi tätä sanomaan, niin kehuttakoon nyt, että kurssi on ollut monella tapaa menestys. 80:sta ilmoittautuneesta kurssille mahtui 40:ä. Maaliin kurssin sai 33 opiskelijaa, joista suurin osa sai luotua itselleen kelpo aihiot toimivaan henkilöbrändiin. Kurssin todellinen sato nähdään kesän lopulla, jonne saakka brändejä viilaillaan. Kurssin päätyttyä alkaa se todellinen työ. Kuten mikä tahansa brändi, vaatii henkilö-sellainenkin jatkuvaa ylläpitoa ja kehittämistä.

Kurssia suunnitellessani aihe oli itsellenikin mysteeri. Lähdin liikkeelle peruskysymyksestä, voiko brändiksi ryhtyä ja millä tavoin? Kurssin lopullisen tavoitteen tuli olla konkreettinen, opiskelijaa hyödyttävä ja jollain tapaa mitattava. Päämääräksi muodostui luoda opiskelijalle verkkoon henkilöbrändi, joka avittaisi työnhaussa ja jonka avulla voisi tuoda näkyväksi omaa osaamista itselle hyödyllisissä verkostoissa. Tätä varten tulisi brändille tehdä kotipesä joko blogin, mikrobloggauksen tai kotisivujen muodossa.

Kurssilla oli lisäksi haastava aikataulu. Kontaktitunnit oli puristettava kolmeen viikkoon, mikäli halusin pitää kesälomani. Myös erot opiskelijoiden some-taidoissa aiheuttivat harmaita hiuksia. Osa oli blogannut jo vuosia ja liikkui somessa kuin kotibileissä. Toisille välineet ja termit olivat uusia. Sopivasti haastetta tuli tarjota molemmissa tapauksissa. Kurssin alussa opiskelijoiden kurssille asettamien odotusten kirjo oli laaja. Esiin nousi neljä harrasta toivetta:

  1. Oman osaamisen tekeminen näkyväksi ja kerääminen portfolioksi
  2. Omien vahvuuksien löytäminen ja uratavoitteiden selkeyttäminen
  3. Oman verkkonäkyvyyden varmistaminen
  4. Kontaktien ja verkostojen luominen.
Henkilöbrändäys -kurssin palaute lämmittää enemmän kuin Lapin kesä, jatkoa siis luvassa!
Henkilöbrändäys -kurssin palaute lämmittää enemmän kuin Lapin kesä, jatkoa siis luvassa!

Answergarden-sovelluksella tehdyn pikakyselyn perusteella kurssi on vastannut odotuksia. Kurssin onnistuminen selviää jahka analysoin loppupalautteen. Selvää kuitenkin on, että korkeakouluopiskelijan on yhä tärkeämpää kyetä luomaan oma henkilökohtainen oppimisympäristönsä ja osaamisportfolionsa. Myös kontaktit tuleviin työnantajiin, unohtamatta harjoittelupaikkoja tai opinnäytetöitä, ovat tärkeitä. Yhtä lailla verkostoituminen oman alan vaikuttajien, mahdollisten mentoreiden tai tulevien kollegoiden kuin myös kurssitovereiden kanssa on ainoastaan järkevää. Tähän tulee kuitenkin antaa välineitä, joista yksi on henkilöbrändäys. Lopuksi vielä tärkein pointti, mikä henkilöbrändäyksessä tulee muistaa: koskaan ei ole liian myöhäistä eikä aikaista aloittaa.

10 oppia niiltä, jotka ovat siirtäneet vuoria

Tiedättehän tunteen, kun huomaa oppineensa yhdessä päivässä enemmän kuin koko edellisessä kuussa? Näin tapahtui minulle erään seminaarin tuoksinnassa. Tai tarkemmin lastenkirjailija, koodari Linda Liukkaan, tuottaja, juontaja Arman Alizadin sekä yrittäjä, saamelaiskulttuurin puoltaja Anna-Marja Kaddikin kertoessa omat huikeat tarinansa.

Edellä mainittuja yhdistää kumma karisma, mutta myös periksiantamattomuus. Heillä on kaikilla oma polkunsa sekä asenne, jota tarvitaan, kun halutaan siirtää vuoria.

Koska välttelen simultaanitulkkauspalveluita verestääkseni kielitaitoani, pidätän oikeuden omiin mulkkauksiin alla olevan listan osalta. On jännää, kuinka kieli muuten vaikuttaa tunteisiin, joita esiintyjän puhe herättää. Englanti saa esittäjänsä kuulostamaan asiantuntevalta metropoliitilta, ruotsiksi lausuttuna mahdotonkin asia muuttuu mahdolliseksi. Suomen kieli puolestaan on hyvä siitä, että voi keskittyä vaikuttumaan eikä pelkästään ymmärtämään.

Kielestä riippumatta jokainen puheenvuoro sisälsi oppitunteja. Menestys, brändi, intohimon muuttaminen elannoksi sekä vapaus tehdä sitä mistä nauttii, on vaatinut urheuden lisäksi sisua ja työtä. Poimin teille puheenvuoroista ne opit, jotka puhuttelivat minua eniten. Osa niistä on itsestäänselvyyksiä, kaikki helpommin sanottu kuin tehty. Kohdat 3 ja 8 ovat puolestaan ainakin minulle uusia tuttavuuksia.

  1. Kaikki on mahdollista – mikään ei ole mahdotonta.
  2. Käännä epäonnistumiset eduksesi – ota niistä opiksi.
  3. Nonlineaarisuus on tärkeätä – kannattaa poiketa polulta.
  4. Älä tyydy ei-vastaukseen – ole sisukas.
  5. Inspiroidu – ilman sitä et pysty inspiroimaan muita.
  6. Unelmoi – ja tee töitä sen toteutumiseksi.
  7. Virheet ovat hyvä asia – niistä voi kummuta jotakin aivan uutta.
  8. Innostus antaa voimaa, jota ei pysty ostamaan.
  9. Epämukavuusalueella kannattaa olla – niin usein kuin mahdollista.
  10. Jos haluat todella tehdä vaikutuksen – kerro tarina.

Kaksi ensimmäistä kohtaa avautunevat sellaisinaan, vaikkakin ne kuulostivat paljon paremmilta ruotsiksi Kaddikin suusta. Kolmannen kohdan esitti Liukas, jonka tarina hengästyttää. Voitte lukea siitä esimerkiksi tästä Ainon artikkelista. Epälineaarisuus elämässä ja ajattelussa tarkoittaa sitä, että pienikin asia voi saada aikaan tapahtumaketjun, joka muuttaa asioita pysyvästi. Siksi on tärkeätä poiketa polulta vaikka tuntisikin lievää palaneen käryä.

Arman Alizadin tarina skeittausta rakastavasta pikkupojasta maailman ääriin on kiehtova kudelma määrätietoisuutta ja hulluutta.
Arman Alizadin tarina skeittausta rakastavasta pikkupojasta maailman ääriin on kiehtova kudelma määrätietoisuutta ja hulluutta.

Useat identiteetit taas ovat tärkeä osa inspiroitumista. Suomessa ajatellaan liikaa, että suutari pysyköön lestissään. Suuressa maailmassa tarjoilija voi olla uskottava myös vanginvartijana  ja kirjailijana. Monipuolinen tekeminen tukee uusien näkökulmien kehittelyä sekä nostaa henkilön brändin kiinnostavuutta.

Alizadin ajatus innostuneisuuden voimasta on aseistariisuva. Lapsenomainen mielikuvitus ja ajattelu ilman laatikkoa yhdistettynä innokkuuteen eivät laske työtunteja. Nämä ja tusina muita oppeja tarjoiltiin seminaariyleisölle kielisekamelskan lisäksi monipolvisina, kiinnostavina ja innostavina tarinoina. Tarinoina, joita syntyy, kun uskaltaa elää elämää, jossa on vain taivas rajana.

Muista hengittää

Minua haastateltiin radioon aiheesta henkilöbrändäys. Entisen vartionjohtajan tomeruudella valmistautuminen tähän alkoi pari tuntia ennen h-hetkeä. Vaikka haastattelun antamisen prosessi on minulle kohtuullisen selkeä, päätin tällä kertaa suoriutua siitä Oprah-tyyliin. Sen sijaan, että olisin keskittynyt sisällöllisen knoppitiedon kertaamiseen, päätin olla hyvä, selkeä ja hauska haastateltava. Onhan osa karismaattista brändiä myös julkisten esiintymistilanteiden suvereeni hallinta.

Kaivelin oppaita, analysoin pari korkean profiilin tv-haastattelua ja kampasin tukan. Juuri ennen haastattelua kertasin mielessäni oppeja.

  1. Puhu selkeitä ja lyhyitä lauseita, max 4/puheenvuoro.
  2. Ilmehdi vaikka ollaankin radiossa – muuten kuulostaa tylsältä.
  3. Kerro vähintään yksi hauska esimerkki tai anekdootti.
  4. Älä käytä tehokeinoina ironiaa tai sarkasmia – toimii vain, kun tuntee vastaanottajan.
  5. Muista hengitellä – mieluiten silloin, kun mikki ei ole sinun suussasi.

Ainoa kohta, jota muistin noudattaa, oli nelonen ja senkin tein puolihuomiossa käänteisesti. Onneksi toimittaja sai kuitenkin materiaalia noin kokopitkän elokuvan verran. Haastattelun lopputulosta en ole vielä kuullut. Brändini onneksi Ylen toimittajat ovat paitsi taitavia editoimaan myös tekemään taikoja.

Brändin luominen on kovaa työtä ja pohjautuu henkilökohtaisiin vahvuuksiin.
Brändin luominen on kovaa työtä ja pohjautuu henkilökohtaisiin vahvuuksiin.

Henkilöbrändi ei ole toimiva ellei se kestä myös pieniä takapakkeja. Sen luomisessa lähdetään liikkeelle vahvuuksista ja niiden johdonmukaisesta esiintuomisesta. Aito henkilöbrändi johdetaan loppuviimein aina henkilökohtaista arvoista ja usein tavoitteena on oman intohimon muuttaminen tuottavaksi ammatiksi. Tämä vaatii aikaa, itsetutkiskelua sekä joskus rajuakin rajaamista. Brändin tekeminen on kovaa työtä.

Mikäli brändin perustus on vahva, ei poikkeama laadituista suunnitelmista suista raiteilta. Päinvastoin, se voi antaa tilaa jollekin uudelle. Vai oletteko koskaan ennen kuulleet neljän minuutin radiohaastattelua, jossa haastateltava ei hengitä kertaakaan?

Paidan kääntäjä

Jos puku tekee miehen niin mikä tekee naisen? Mekko ja kiharat? Auts. Korkokengät ja huulipuna? Parempi. Itseluottamus ja karisma? Kuumaa. Sydän ja sielu. Touché.

Tätä kirjoittaessani katselen ammattiin valmistuvien nuorten ilakointia koulun pihalla. Karismabongarille, kiviä liian suurilla kiiltonahkakengillä potkiskeleva nuori, on mielenkiintoista seurattavaa. Valmistujaispäivänä jokaisesta tytöstä tulee ainakin hetkeksi nainen, joka kantaa mekkonsa ylpeydellä ja odottaa ystävällisesti jonossa vuoroaan. Pojista kuoriutuu ovet avaavia, laukkuja kantavia herrasmiehiä, jotka nauttivat saadessaan tehdä niin. Karismatutkani lepää tässä näytöksessä.

Karisman näkökulmasta vaatteilla ei ole niinkään suurta merkitystä. Olen tavannut useita vakuuttavia karismajumalia, ja uskokaa, niissä tilanteissa ei ole solmioon katseltu. Sitä vastoin, huomio kiinnittyy ihan muihin seikkoihin. Ammattiin valmistuvat toimikoon nyt otoksena. Kävelytyyli: tikuttaako tyyppi vai harppooko. Hapuillen vai määrätietoisesti. Laahustaen vai lentäen. Sanaton viestintä: onko kädet taskussa versus käsiä vispaten. Katse alas, katse uutta kohti eteenpäin. Käytös: katsooko silmiin, harhaileeko katse, ehkä ujosti kulmain alta? Seisooko ryhmässä muita lähellä vai pitääkö hajurakoa. Tavat: sovittaako eleensä ja tahtinsa muiden mukaiseksi vai haluaako vetää omaa show’taan.

Nopea otanta todistaa, että useimmilla nuorilla on kaikki edellytykset karisman jatkokehittämiselle. Toivottomia tapauksia ei ole, ja mitä nuorempana kiinnittää asiaan huomiota, sen lähemmäs jumalastetta on mahdollista päästä. Tietoinen huomion kiinnittäminen sanattomaan viestintään on alku myös oman brändin luomisessa. Henkilöbrändin tärkeimmät aseet ovat samat kuin Fazerin sinisellä: aitous ja tuoreus.

Inhimillisyys on henkilöbrändin a ja o. Siksi kannattaa pukea paita joskus väärinpäin töihin.
Inhimillisyys on henkilöbrändin a ja o. Siksi kannattaa pukea paita joskus väärinpäin.

Aitoutta, mikäli se määritellään teeskentelemättömyydeksi, voi harjoitella niin, että kokeilee asteittain vähentää suodattimia. Tämä kannattaa aloittaa omista vahvuuksista. Otetaan esimerkiksi tunteikkuus. Tunteikkaan ihmisen on mahdotonta piilotella tunneryöppyjään ilman, että menettää osan luontaisesta karismastaan. Toki tunteikkuutta voi ja kannattaa yrittää jonkin verran hillitä, uskottavuuden nimissä. Kun herkkyyden itkuun ja nauruun ymmärtää vahvuudeksi voi sitä huoletta käyttää karisman rakennusaineena. Karisma lähtee täydellisestä läsnäolosta sekä kyvystä välittää myötätuntoa muille. Kestävän karisman luomisessa ei auta puku eikä mekko. Kyse on paljon enemmästä. Siitä, mitä pinnan alla on.

Jos haluatte testata oman karismanne astetta, tehkää kuten minä. Laittakaa paita väärinpäin töihin ja näette kiinnittyykö huomio pesulappuun vai karismaanne. Tämän postauksen kuva kertoo karun totuuden. Jumaluuteen on allekirjoittaneellakin vielä pitkä, pitkä matka.

Tervetuloa seuraamaan karismabongarin arkea

Karisma tuo tavoiteltu, joillekuille elinikäiseksi mysteeriksi jäävä houkutin, toimii juonena ja punaisena lankana sekä innoittajana tämän blogin postauksissa. Karisma on kiinnostava ilmiö. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, sillä sen tunnistaminen ei ole lasten leikkiä. Asialle vihkiytyneenä olen sitä mieltä, että karismatutkan virittelyyn vierähtää aloittelijalla kymmeniä kuita, raskaaseen sarjaan pääsy vaatii puolestaan eliniän. Valmiiksi tutkan kalibrointia ei saa koskaan.

Tähän saakka olen päässyt. Puolet tapauksista on helppoja. Niissä karisman tunnistaa noin puolentoista minuutin mittaisen kohtaamisen aikana. Tätä tapahtuu viikoittain.

Toisesta puoliskosta puolet on niitä, joiden karisma pulpahtaa pintaan vasta, kun tehdään yhdessä jotain sellaista, jossa toinen on kotikentällään. Tämän huomasin esimerkiksi vuonna 1999 ollessamme suurella poppoolla juhannuksen vietossa Rovaniemen takametsissä. Karismahäläri syttyi päässäni yhtä aikaa liekin kanssa, jonka tuttavani puhalsi puusaunan kiukaaseen.

Loppujen neljänneksen osalta tutkaa täytyy viritellä hienosäädöille, sillä tämän laadun karisma tulee esiin yllättäen ja pyytämättä. Sen havaitsee vain kyttäyksen tuloksena, mutta kun sen vihdoin saa houkutelluksi esiin, on olo kuin siivouspäivänä: typertynyt mutta riemukas. Näin kävi viimeksi vuosi sitten erään harrasteryhmän päättäjäisissä. Siellä vuosia nuivana pitämäni henkilön karisma puhkesi hetkeksi kukkaan nauttiessamme suussa sulavaa jälkiruokahöttöä.

Lavakarisman tunnistaa helposti, sekään ei tosin synny tyhjiössä. Kuva: Emilia Ponkala
Lavakarisman tunnistaa helposti, sekään ei tosin synny tyhjiössä. Kuva: Emilia Ponkala

Sosiaalinen media luo hienot puitteet oman karisman esiintuomiselle. Sanotaan, ettei karismaa voi tehdä. Kyllä sen voi, tai sitten laajan kenttätutkimukseni tulokset eivät ole yleistettävissä. Väitän, että verkkokarisman ainakin voi tehdä tietoisesti. Se lähtee tietoisesta ja johdonmukaisesta viestinnästä sekä itsensä brändäyksestä. Mikä taas edellyttää tutkimusmatkaa omaan persoonaan.

Karismasta on tehty myös väitöskirja. Tutkija Tuomo Takala kuvailee karismaa tiettyjen ihmisten harvinaiseksi luonteenpiirteeksi, jossa yhdistyvät viehkeys, ylenpalttisuus, mielentyyneys, mystiikka, positiivinen energia, viehätysvoima ja sähköisyys. Jos karisma usein yhdistetäänkin johtajuuteen, ei johtajuus takaa karisman olemassaoloa, mutta molempia niitä voi oppia.

Tervetuloa mukaan kehittelemään karismateorioita, jotka saavat kehyksensä tässä blogissa henkilöbrändäyksen, viestinnän sekä opettajuuden oppituoleista. Voit lähteä liikkeelle esimerkiksi täältä!